Kohtuullisen pieni, mutta merkityksellinen uutinen Niinistön parlamenttiuran päättymisestä vaikuttaa monella tapaa maan poliittiseen pöytäjärjestykseen.

Mitään vastaavaa, edes lähelle yltävää vaalimenestystä ei historia tunne. Aiemmassa historiassa oli mahdollista kandideerata samoissa vaaleissa useammassa vaalipiirissä. Näitä tapauksia toki tunnetaan joidenkuiden "kovanaamojen" menestyksellisesti toteuttamina. Kekkonen etunenässä. Malli on jo kaukana historiassa, onneksi.

Meidän aikamme vaalimenestystä voi punnita monesta vinkkelistä. Vaalipiirin koko eli äänestäjämäärät vaihtelevat huimasti. Pohjois-Karjalassa on mahdotonta kenenkään saavuttaa sellaisia äänimääriä kuin vaikka Helsingissä tai Uudellamaalla. Populaatio ei missään suhteessa riitä. Olen edelleen sitä mieltä, että Uusimaa pitäisi jakaa kahteen eri vaalipiiriin, mutta se on toisen virren veisuun väärtti.

Poliittinen kokonaisuus vaikuttaa paljon. Suurten lukujen vaalimatematiikka tekee ihmeitä. Suhdeluvut oman puolueen sisällä tai koko äänestäjäkunnassa antavat kuvan menestyksestä.
Poliittinen ilmapiiri ja lähihistorian käänteet tuntuvat. Sen sijaan ei löydy suoraa korrelaatiota käytettyihin mainospalstamillimetreihin tai sähköisen median sekuntteihin. Muu julkisuus kylläkin nostaa tai painaa. Edes ostareitten pihoilla jaettujen painotuotteiden jakaminen ja muun jalkatyön määrä ei selitä vaalitulosta kovinkaan merkittävästi.

Saulin menestystä viime vaaleissa ei voi perinteisin keinoin selittää. Silti kaikki olivat tietävinään asian todellisen laidan. Ainakin vaalien jälkeen. Aivan kuten urheilun arvokilpailujenkin päätyttyä huoltoaseman kahvilassa äijät arvioivat tyyliin "kyll mä sitä sanosi".

Yhtäkaikki, Saulin menestys oli sitä luokkaa ettei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi hänen murskaavaa kansansuosiotaan, joka on luonteeltaan myös kestävää. Saavutus oli sellainen, että olen valmis lyömään vetoa kohtuullisesta summasta, ettei sitä meidän aikanamme lyödä.

No nyt on tilanne toinen. En tiedä, mutta oletan,että Jyrkilla oli tämä tieto hallussaan kun hän ilmoitti omasta vaalipiirimuutostaaan. Tai sitten ei. Hän nimittäin toimii hämmästyttävän selkeällä tavalla. Se on luonut luottamusta hänen toimintaperiaatteisiinsa. Minulla on käsitys myös siitä, mikä olisi soveliain vaalipiiri kokonaisuuden kannalta myös Alexille, mutta kaverit osaavat sen päätelmän itsekin tehdä.

Jo on ehditty kysymään, no entäs presidentinvaalit - lähteekö Sauli nyt ehdolle? Ei kukaan tiedä, Saulia itseään ehkä lukuunottamatta.

Ei Sauli selkäänsä käännä politiikalle. Perimmiltään hän on yhteiskunnallinen ihminen. Ei mikään pankkiura ole hänen näköistään työtä. Ja Liikanen istuu satulassa varsin menestyksekkäästi. Tosin saatamme nähdä hänet vielä poliittisella näyttämöllä. En nyt oivaltavampaa nimeä demareitten suunnalta löydä. Päänsärkyä demareilla joka tapauksessa tämän asian kanssa on.

Työ jossain firmassa tuntuu minun vinkkelistäni katsottuna Saulille aika vieraalta kun politiikka joka tapauksessa on hänen osaamisalueensa. Minulla on paljon enemmän ja raskaampia perusteluja sille, että mies lähtee pressavaaleissa ehdolle kuin että hyppäisi radan sivuun. Palloliitto on tärkeä, mutta se on kuitenkin vain harrastus.

Hahmotan lähitulevaisuuden niin, että Sauli on pressavaaleissa mukana ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee ulos niistä voittajana. Pääministerinä on samalla todennäköisyydellä Jyrki. Jos hallitus on nykypohjalla, en yllättyisi jos puhemiehen paikalla nähtäisiin Vanhanen.

Vaikka tämä on tämänhetkinen arvio, en aio sitä heti ensi viikolla muuttaa.