Viime viikon Kauppalehden kirjoitukseen Porin Suomi Areena paneelista jäi vähän sellainen maku, että olisin seissyt jotenkin muussa rintamassa kuin mikä on yleisesti yrittäjien kanta käytävässä verokeskustelussa. Tulkinta on vähintäänkin outo, sillä ainakin jokainen paikalla ollut yrittäjä noteerasi esittämäni mielipiteet oikeina ja kannustavina. Samoin Suomen Yrittäjien johto.

Lähtökohtahan keskustelulle on Hetemäen työryhmän esittämä malli Suomen verojärjestelmän uudistamiseksi, joka tulee nousemaan ennen edessäolevia eduskuntavaaleja toivottavasti mahdollisimman keskeiseksi keskustelunaiheeksi. Tämä uudistus on välttämätön koko yhteiskuntamme elinvoiman turvaamiseksi. Myös kansainvälinen kilpailuasetelma haastaa meidän nykyjärjestelmämme. Ellemme kykene uudistamaan omaamme, jäämme jälkeen joka ainoa päivä ja sen maksavat niin yrittäjät kuin palkansaajatkin. Ja kaikkien edut heikkenisivät.Toistaiseksi asiasta on käyty hyvin niukasti keskustelua, vaikka sillä siis tulee olemaan erittäin laaja-alaisia vaikutuksia koko yhteiskuntamme elinvoimaan ja luonteeseen.

1. Uudistuksen olennainen sisältö on ansiotuloverojen ja yritysverotuksen keventäminen.Vaikutus olisi kaikkineen jopa lähes 2,5 mrd €. Samalla painopiste siirtyy välillisen verotuksen suuntaan. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta kaikkein tärkeintä on yhtiöverokantamme. Tiedämme myös miten verotus merkitsee myrkkyä estämällä työntekemistä ja lisäämällä tukiriippuvuutta.

2. Edessämme ovat suuret uhat. Ikärakenteemme, työttämyysasteemme ja julkisten menojen kasvupaine kasvattavat työnantajien ja työntekijöiden eläkemaksuja. TEL järjestelmämme sisältyy kovia kasvupaineita.Kunnallisverojen kasvupaine nykyehdoin lienee jossain 7 % tasolla.. Työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkeputki ovat maailmanennätysluokkaa. Verotukien arvo on jopa 13 miljardin € vuositasolla.

3. Tulemme tarvitsemaan laajempaa veropohjaa, ehdottamasti korkeampaa työllisyysastetta, pidempiä työuria sekä tehokkuutta julkiseen hallintoon. Näistä haasteista selviytymiseen tulemme tarvitsemaan kannustavaa ja oikeudenmukaista verouudistusta. Ilman sitä Suomen on täysin mahdotonta kuvitella selviytyvänsä suurimmasta yhteiskuntahaasteestaan.

4. Hetemäen työryhmän peruslinjaus tarkoittaa enemmän kevennyksiä kuin kiristyksiä verotukseen. Toki molempia paketista löytyy. Toinen osahan tulee valmistelusta ennen joulua. Talouskasvun ja paremman työllisyysasteen on tarkoitus tuottaa jaettavaa tulonsiirtoina eheän yhteiskuntamme turvamiseksi. Siis kattavaa verotusta kohtuullisella verokannalla.

5. Itse kritisoin Porin Suomi Areena-keskustelussa erityisesti kahta asiaa. Kaksinkertaista osinkoverojärjestelmää, joka ei noteeraa yritystoimintaan vääjäämättä sisältyviä riskejä. Sen tulisi tukea tervettä pääomamuodostusta ja tasetta. Osakesäästämisen verovapautta tulisi vakavasti harkita eikä muutaman tuhannen osinkotuloista pitäisi maksaa veroa, sillä osakesäästämisen tulisi olla järkevä säästämisen muoto. Toinen kritiikkini kohde oli T&K kannustimien puuttuminen kasvuyritykssiltä. Siitä on hyviä esimerkkejä vaikkapa Hollannista .Parempia esityksiä siis tarvitaan.

Edessä on vaativa uudistus, josta emme suoriudu ilman yritystoiminnan näkökantojen tarkkaa huomioimista. Vain kannustava yritystoiminta ja mielekäs työnverottaminen takaavat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden. Siksi uudistuksen tekemiseen tarvitaan nyt vahvoja puheenvuoroja yrittäjien suunnalta. Tämä on mahdollista olemalla mukana keskustelussa ja vaikuttamalla. Siitä kieltäytyminen olisi taktinen virhe.

Tämä oli esitykseni olennainen sisältö Porissa.

Liisa se otti ja lähti.
Hyssälä siirtyy KELA:n pääjohtajaksi. Onnea !
Hän kyllä tulee onnistumaan vaativan tehtävän hoidossa. Tunnen Liisan erittäin hyvin. Vaativa haaste hänellä edessään. Pätevyydestä on aivan turha väitellä - hankala sanoa kuka sopisi paremmin KELA:n tyyppistä yhteiskunnallista valtaa käyttävän laitoksen johtoon. Olennaista on kyky toimia ristipaineessa ja omata selkeä käsitys siitä, mihin suuntaan asioita on vietävä. Vaikka olisi miten päteviä alaisia, ei asian hoidosta tule mitään, ellei johtajalla itsellään ole mitään selkiintynyttä visiota kehityksen vaatimasta suunnasta. Liisalla on.
Tarvittava johtajuus talon sisällä ja ulospäin on vankalla pohjalla ja joviaali, elämänmakuinen ote asioihin auttaa paljon.
Eräs seikka on syytä kyllä noteerata. Maakuntamme menettää laaja-alaista vaikuttamista ajatellen tärkeän toimijan. Vaikka kontaktit jäävät, ei enää jatkossa ole mahdollista mobilisoida Liisan kautta kaikkea sitä jota ollaan suhtkoht menestyksellä tehty jo 10 - 15 vuotta.
Liisa oli minulla varapuheenjohtajana Varsinais-Suomen liitossa ministeriksi tuloonsa saakka. En muista ainuttakaan säröä enkä iltalypsyä. Rehti, avoin ja aloitteellinen flikka. Aina positiivinen ja valmis talkoisiin maakunnan puolesta.
Sama asenne tietysti jatkui ministerinä. Vain jossain välissä oman puolueensa sisällä ei tullut riittävästi vastakaikua joillekin maakunnan hankkeille.
Tämä vie ajatukset pohtimaan sitä, kuinka olennaista on oman alueen puolesta tapahtuva työ. Ei vaan suun tunnustus, vaan sitoutunut operointi tilanteessa, jossa asiat eivät hoidu luonnostaan. Olen nähnyt niin monta poliitikkoa, joilla se vaikuttamisen kyky on vähintäänkin kyseenalainen. Luvataan jopa mahdottomia, muttei edes yritetä tai osata viedä asioita eteenpäin. Liisan kanssa tapahtui.
Edessä ovat eduskuntavaalit. Toivoisi, että merkittävissä puolueissa omassa maakunnassamme olisi raskaan sarjan poliitikkoja, jotka tulisivat vaalien jälkeen nimitettävään hallitukseen. Tämä on aivan ratkaisevaa. Tiedän ja tunnen kuinka elintärkeä asia se on.
Taisi olla aikanaan Turun kaupunginjohtaja Lepän Jussi, joka sanoi aivan naulankantaan, että turkulaisilta tai maakunnan vaikuttajilta unohtuu aivan liian usein alta aikayksikön oman alueen puolustaminen, kun tulevat nimetyiksi korkeisiin tehtäviin "herrojen Helsingissä ". Näistäkin tiedän kovin monta esimerkkiä. Hyssälän Liisa ei kuulu niiden joukkoon.
Hyvää menestystä sinulle Liisa eräässä maan vaativista johtopaikoista ! Pärjäät hyvin, mutta pidä meidät mielessäsi. Et lähde kuin Soraja Persiasta! Me pidämme sinut verkostossamme etkä kuulu edes reserviin Varsinais-Suomen ja Turun asioitten ajajana, vaan olet, koko maakuntamme luottopelaajana myös jatkossa. Eikö niin !

Kohtuullisen pieni, mutta merkityksellinen uutinen Niinistön parlamenttiuran päättymisestä vaikuttaa monella tapaa maan poliittiseen pöytäjärjestykseen.

Mitään vastaavaa, edes lähelle yltävää vaalimenestystä ei historia tunne. Aiemmassa historiassa oli mahdollista kandideerata samoissa vaaleissa useammassa vaalipiirissä. Näitä tapauksia toki tunnetaan joidenkuiden "kovanaamojen" menestyksellisesti toteuttamina. Kekkonen etunenässä. Malli on jo kaukana historiassa, onneksi.

Meidän aikamme vaalimenestystä voi punnita monesta vinkkelistä. Vaalipiirin koko eli äänestäjämäärät vaihtelevat huimasti. Pohjois-Karjalassa on mahdotonta kenenkään saavuttaa sellaisia äänimääriä kuin vaikka Helsingissä tai Uudellamaalla. Populaatio ei missään suhteessa riitä. Olen edelleen sitä mieltä, että Uusimaa pitäisi jakaa kahteen eri vaalipiiriin, mutta se on toisen virren veisuun väärtti.

Poliittinen kokonaisuus vaikuttaa paljon. Suurten lukujen vaalimatematiikka tekee ihmeitä. Suhdeluvut oman puolueen sisällä tai koko äänestäjäkunnassa antavat kuvan menestyksestä.
Poliittinen ilmapiiri ja lähihistorian käänteet tuntuvat. Sen sijaan ei löydy suoraa korrelaatiota käytettyihin mainospalstamillimetreihin tai sähköisen median sekuntteihin. Muu julkisuus kylläkin nostaa tai painaa. Edes ostareitten pihoilla jaettujen painotuotteiden jakaminen ja muun jalkatyön määrä ei selitä vaalitulosta kovinkaan merkittävästi.

Saulin menestystä viime vaaleissa ei voi perinteisin keinoin selittää. Silti kaikki olivat tietävinään asian todellisen laidan. Ainakin vaalien jälkeen. Aivan kuten urheilun arvokilpailujenkin päätyttyä huoltoaseman kahvilassa äijät arvioivat tyyliin "kyll mä sitä sanosi".

Yhtäkaikki, Saulin menestys oli sitä luokkaa ettei kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi hänen murskaavaa kansansuosiotaan, joka on luonteeltaan myös kestävää. Saavutus oli sellainen, että olen valmis lyömään vetoa kohtuullisesta summasta, ettei sitä meidän aikanamme lyödä.

No nyt on tilanne toinen. En tiedä, mutta oletan,että Jyrkilla oli tämä tieto hallussaan kun hän ilmoitti omasta vaalipiirimuutostaaan. Tai sitten ei. Hän nimittäin toimii hämmästyttävän selkeällä tavalla. Se on luonut luottamusta hänen toimintaperiaatteisiinsa. Minulla on käsitys myös siitä, mikä olisi soveliain vaalipiiri kokonaisuuden kannalta myös Alexille, mutta kaverit osaavat sen päätelmän itsekin tehdä.

Jo on ehditty kysymään, no entäs presidentinvaalit - lähteekö Sauli nyt ehdolle? Ei kukaan tiedä, Saulia itseään ehkä lukuunottamatta.

Ei Sauli selkäänsä käännä politiikalle. Perimmiltään hän on yhteiskunnallinen ihminen. Ei mikään pankkiura ole hänen näköistään työtä. Ja Liikanen istuu satulassa varsin menestyksekkäästi. Tosin saatamme nähdä hänet vielä poliittisella näyttämöllä. En nyt oivaltavampaa nimeä demareitten suunnalta löydä. Päänsärkyä demareilla joka tapauksessa tämän asian kanssa on.

Työ jossain firmassa tuntuu minun vinkkelistäni katsottuna Saulille aika vieraalta kun politiikka joka tapauksessa on hänen osaamisalueensa. Minulla on paljon enemmän ja raskaampia perusteluja sille, että mies lähtee pressavaaleissa ehdolle kuin että hyppäisi radan sivuun. Palloliitto on tärkeä, mutta se on kuitenkin vain harrastus.

Hahmotan lähitulevaisuuden niin, että Sauli on pressavaaleissa mukana ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee ulos niistä voittajana. Pääministerinä on samalla todennäköisyydellä Jyrki. Jos hallitus on nykypohjalla, en yllättyisi jos puhemiehen paikalla nähtäisiin Vanhanen.

Vaikka tämä on tämänhetkinen arvio, en aio sitä heti ensi viikolla muuttaa.

Tänään oli pitkästä aikaa mieluisa päivä. Puolitoista sataa ystävää ja kaveria eri puolilta Varsinais-Suomea koolla Suomen Turussa.

Erinomainen tunnelma ja hyvä henki. Joukko korkean tason puheita. Ylitse muiden ex-suurlähettiläs, hyvän ystävän Heikki Talvitien pitämä esitelmä Suomen ja EU:n suhteista Venäjään. Mainio mies Viipurista, jolla on yksi kovimpia ja komeimpia uria Suomen ulkoasiainhallinnossa. Arvostettu mies ulkomailla, joka nyt vetää Suomi - Venäjä seuraa.

Heikin puhe oli taattua tavaraa. Pitkää linjaa ja valtiollista viisautta. Pientä rakentavaa kritiikkiä meitä kaikkia kohtaan. Voisiko sanoa, että eräs kiintoisimmista näkökulmista oli se, että me kehuskelemme tiiveillä kontakteillamme Venäjän suuntaan, mutta missä viipyvät tulokset. Syynä lähinnä se, ettemme ole riittävän rohkeita ja strategista näkemystä omaavia, me poliitikot.

Heikki kartoitti myös Venäjän ja Brysselin raiteitten käyttökelpoisuuden meidän suomalaisten kannalta. Viesti oli, että isot EU-maat, Saksa, Ranska etc ovat selkeästi vetäneet omat raiteensa Moskovaan, koska Brysselin raide ei täytä läheskään niiden tarpeita. Havainto ei ole uusi, mutta tarpeellinen.

Tässä pari esimerkkiä Heikin puheesta. Keskustelua juonsi Virmavirran Jartti, joka itsekin on poikkeuksellisen osaava ja aktiivinen vaikuttaja ulkopoliittisessa keskustelussa.

Eniten tunteita nostatti venäläisen virkamiehen omapäinen toiminta Turussa. Samoin Nord Stream hanketta katsottiin varsin tuoreesta ja poliittisesta vinkkelistä.

Itse yritin kartoittaa tällä kertaa sisäpoliittista tilannetta suuren puolueitten kannalta.

Kokoomus lähtee vaalikauden viimeiselle kierrokselle ehdottomana ennakkosuosikkina. Asenne on kuitenkin perinjuurin väärä jos emme nyt näe ja koe ajan henkeä. Niin monta kertaa olemme nähneet miten suosikit menevät maitohapoille.

Kepu tulee joka tapauksessa puoluekokouksestaan uusin elkein. Finaalissa taitavat olla Mari ja Mauri. Paavon käsissä voivat loppujen lopuksi olla vaa án kielen ratkaisevat äänet.

Joka tapauksessa kepu tulee takasuoralla kisaan aika lailla totutusta Vanhasen tyylistä poikkeavalla taktiikalla on siellä vetovastuussa sitten Mari tai Mauri. Ja näiden kahdenkin tyyli tulee olemaan aika kaukana toisistaan. Tunnen molemmat, itse asiassa heidät kaikki neljä. Paavo hankkii käsiinsä lyhyen aikaälin kortteja, Timo ottaa itselleen etulyöntiä suhteessa Kepun muihin keski-ikäisiin nyt ja myöhemmin.

SDP:n puoluekokous tuli jo pidettyä eduskuntaryhmän järjestäytymisen yhteydessä. Eero otti sen joka Eerolle kuuluu. Isänmaan edun nimissä pitää toivoa, ettei vauhtisokeus sokaise. SDP tulee finaaliin ärhäkkäänä kolmen kärjen taktiikalla.

Halosella menee lujaa eritoten kahdessa asiassa. NATO ei nouse vaalikeskustelun ytimeen ja hän taitaa olla tyytyväinen myös valtaoikeuslinjauksiin. Molemmissa yhteistyö on ollut läheistä taustapuolueensa kanssa. Jään mielenkiinnolla katsomaan miten ulkopuolisena presidentti malttaa pysyä tulevina kuukausina. Entä ay-liike ? Oireilua on. Vai miltä työurien pidentämiskeskustelu vaikuttaa !

Kokoomuksella on malttia olla provosoitumatta, mutta aktiivisuutta ja aloitteellisuutta tullaan viimeisellä kierroksella tarvitsemaan. Jyrkiin luotan kuin vuoreen, mutta meistä jokaisen pitää olla ahkerasti kentällä ja aistia ajan henki. Se henki ei ole täällä netissä, vaan niissä tuhansissa tapaamisissa ja kontakteissa silmänvalkuaisen tasolla. Ihmisläheinen uudistuspolitiikka ja vastuunottaminen ovat saman asian eri puolia. Kukaan ei ole katsomossa, kaikki ovat itse kentällä. Hyvä yhteishenki vie meidän tiimimme voittajaksi.

Jotta ollaan aktiivisia kaikilla sosiaalisenkin median kanavilla on nettisivuni julkistettu tässä viikonvaihteessa. Kiitos Kalle !

Ja tämä blogikin tulee uutena väylänä, muttei korvaamaan mitään aiempaa. Vain täydennys !
Jalkatyö kentällä alkaa ja sitä tehdään innoissaan ja tuodaan mukaan uusia tuulia !

Hieno päivä ja huomenna jo piirin poliittinen seminaari !